Islannin tuulissa: Toimii!!

Blogin hiljaiselolle on ihan muukin syy ollu kuin mun laiskuus, nimittäin netti ei oo toiminu kunnolla sitten maanantai-illan. Välillä se on toiminu muutaman sekunnin ajan ja oon saanu kaikki viestit ja ilmoitukset puhelimeen, mutta en oo voinu kenellekään vastata saati sitten kirjoittaa tänne. Eli siis hengissä oon ja toivottavasti nettiyhteyskin toimii tästä eteenpäin :-)
Meillä oli täällä oikein mukava joulu, vaikka meinaskin ottaa koville kun ei päässyt Facebookkia ja Instagamia päivittämään ;-) Olisin saanu pitää aaton ja joulupäivän vapaata, mutta en sit pystyny pysymään sisällä kovin pitkään. Ehkä teki ihan hyvää vähän urheilla ja siivota talli ennen niitä kaikkia jouluherkkuja. Oli niin ihanan talvinen sääkin, että oli mukava touhuta ulkona. Hepat laitettiin aattoiltana aikaisin nukkumaan ja niille annettiin joulun kunniaksi enemmän heinää.
Ruoka oli todella hyvää, joten mun ei tarvinnu lentää Suomeen ;-) Lounaaksi me syötiin kermavaahtoon sekoitettua riisipuuroa mustikkakiisselin kera. Riisipuuro ei edelleenkään oo mun lempparia, eikä se mun mielestä oo mitään ruokaa.. Ison kauhallisen kanssa mustikkakeittoa se kuitenkin meni kurkusta alas ilman ongelmia. Puuroon oli piilotettu manteli ja mantelin lautaselleen saanut sai paketin. Lapset lappas puuroo monta kauhallista lautasilleen, eikä mitään löytyny. Mä otin yhden pienen kauhallisen ja siellähän se manteli oli. Nuorin poika lopetti syömisen samantien ja alko mököttää ;-D Mä kuitenkin annoin sen avata mun paketin ja sieltä löyty yksi niistä islantilaisten 13. joulupukista.
Illalla kun hevoset oli saatu nukkumaan alkoi sitten hirvee tälläytyminen. En oikeen ymmärrä miks, kun ihan vaan perheen kesken oltiin. Yritin viimeiseen asti vältellä mekon päälle pukemista, mut sit lapset uhkas että ne avaa mun lahjat jos en laita mekkoa kiltisti päälle. Ei siinä, musta on ihan kiva laittaa mekko päälle, mut mun jalat on niin mustelmilla, että olisin ennemmin laittanu housut. No mut ehkä kukaan ei mun jalkoja hirveesti katellu.
Ruoka oli aika samanlaista kuin Suomessakin. Kinkkua, lohta, perunaa, keitettyjä kasviksia ja kastiketta, eli ei mitään miks mun olis pitäny lentää Suomeen ;-) Ainut erikoisuus oikeastaan, oli islantilaisten rakastama joulujuoma. Siihen tulee puolet appelsiinilimsaa ja puolet Malt-mallasjuomaa. Eli suomeks sanottuna ensin maistuu appelsiinilimu ja jälkimakuna maistuu kalja. Ei oo todellakaan mun lempparia, mutta maassa maan tavalla, joten kiltisti join lasini tyhjäksi. Ruokailtiin pitkään ja hartaasti, vaikka lapsilla olis ollu jostain syystä hirveen kova kiire. Ikinä aikasemmin en oo nähny, että nuorin poika siivoo ruokailun jälkeen pöydän, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Johtu kyllä varmaan siitä, että lahjat sai avata vasta kun pöytä oli siivottu.
Mä oon tänä vuonna ollu ilmeisesti tosi kiltti, kun sain niin paljon lahjoja. Ei varmasti lopu suomalaiset karkit ja suklaat ihan heti kesken! Vaikka ennen joulua tuhottiinkin jo pari Fazerin sinistä, on niitä vielä aika monta jemmassa. En tiiä mikä mua vaivas, mutta suklaata pystyin syödä hyvin vähän. Olin niin oottanu kaikkia ihania suklaita ja sit ei vaan tehny mieli... Loppu ilta kului leffoja katsellessa ja vähän kuitenkin suklaata syödessä. Mä kuvittelin, että olis ollu paljon vaikeampaa viettää joulu poissa kotoa. Välillä tuli kyllä vähän haikea fiilis ja kyllä mä vähän itkinkin kun kuuntelin omassa huoneessa suomalaisia joululauluja. Mulla oli kuitenkin niin kivaa, etten joutunu katumaan päätöstäni viettää joulua täällä.
Synttäripäivän aamu ei tuntunu herätessä yhtään samalta kun aikaisemmin. Hetken mietittyäni, keksin että miks. Varmaan siks, että niin pitkään kun muistan on joku herättäny mut synttäriaamuna epävireisellä synttärilaululla... En nyt tiiä kaipasinko mä sitä laulua sen erityisemmin mun aamuun, vaan hyvin selvisin ilmankin. Kyllä mä sit sain nuotinvierestä lauletun onnittelulaulun myöhemmin päivällä Skypen välityksellä. Että kiitti vaan Laura ja iskä <3 Skypettämisen jälkeen menin sitten ulos ihanan aurinkoiseen talvisäähän ja aikomuksistani huolimatta menin ratsastamaan. Kaks hevosta ehdin ratsastaa, kun jo pitikin mennä sisälle synttärikakulle. Pöytä oli taas täynnä jos jonkinlaista kakkua ja keksiä, että ei siitä voinu nousta kuin täpötäydellä vatsalla. Illalla sain sitten lisää kakkua, kun mun ihana tanskalainen ystävä ilmestyi yhtäkkiä meille. Se oli leiponu mulle, vaikka se aiemmin sano ettei se osaa. Meinas kyllä epätoivo iskee siinä vaiheessa kun sen kakun sain. Miten ihmeessä mä saan sen syötyä? No onneks mulla oli apulaisia, joten hyvin nopeesti se katos :-D
Välipäivät on menny lähinnä "laiskotellessa". Suurinosa hevosista on lomalla ja niillä aletaan ratsastaa vasta ensi vuonna, joten nyt ollaan vaan pidetty hauskaa noiden enemmän treenattujen kanssa. Hauskaa on kyllä ollu ratsastaa, mutta mä oon ottanu kaiken hyödyn irti noista ihanan jäisistä teistä ja ratsastanu ihan tosissani. Kertaakaan en oo tullu tallille takaisin, ilman että olisin ihan läpimärkä hiestä... Kuka sano et saa tuloksii ilman duunii?!? Hä.