Hupsis, hetki on taas viime kirjoituksesta vierähtänyt. Hiljaiseloon ei nyt oo sen kummempaa syytä kun mun inspiraation puute. Kaikki on niin tylsää ja mitään ei kirjottamisen arvosta ei tapahdu. Sää on harmaa, hevoset on tylsiä, tiet on liukkaita, karkkivarasto on melkein loppu, väsyttää ja kortin pelaaminen iltaisin alkaa ottaa päähän. On vaan nyt erittäin vaikeeta saada työmoodi päälle. Tähän on tultu ihan liian monien laiskottelu päivien jälkeen. Karkkia oon syöny taas ihan liikaa, kadonneita kiloja oon ottanu taas kiitettävästi kiinni ;-) Kuitenkin ollaan kirkkaasti miinuksen puolella, joten haittaakse jos vetäsee suklaalevyn alle kymmenessä minuutissa ;-) Mut oon sitä mieltä, että mitä nopeemmin pääsen karkeista ja suklaista eroon sen parempi.
Noni valitus loppu siihen. Tänään alko aurinko paistaa ja elämä hymyillä kun mun lempparit palas lomalta. Eilen olin niin valmis luovuttamaan, kun oon kaks viimestä viikkoo ratsastanu vaan noita tylsiä hevosia. Voin kertoo et mun elämä ei kuse enää läheskään niin paljon kun 24h sitten. Fakta vaan on se, että niitä ei-lemppareita on paljon kivempi ratsastaa kun on myös niitä lemppareita, joita ratsastaa.
 |
| "Mä joka päivä töitä teen...." |
 |
| Ihmiskuula Islannissa |
Eilen sanottiin joululle heipat, joten taas oli hyvä syy ampua ilotulitteita ympäri maata. Me itseasiassa otettiin varaslähtö ja käytiin jo lauantai-iltana katsomassa ilotulitusta ja kokon polttoa Fljótshlíðissa. Sen yhteydessä oli naamiaiset ja lopuksi palkittiin parhaat asut. Kaikki pukeutuneet kiersi kokkoa ympäri ja lauloi jotain islantilaisia lauluja. Mä aloin kyl jossain vaiheessa epäillä, että oon seuraamassa jotain uskonnollista rituaalia. Onneks ilotulitus alko melko nopeasti meidän saavuttua paikalle, niin ei tarvinnu pelätä joutuvansa uhratuksi. Vitsivitsi. Sen jälkeen oli taas kahvitarjoilu, niinkuin melkein jokaisen tapahtuman jälkeen täällä. Eilen siis todistin neljättä ilotulitusta täällä parin viikon sisällä. Se oli tällä kertaa Seljalandsfoss-vesiputouksen luona. Kun me saavuttiin paikalle, roihusi iso kokko vesiputouksen edessä. Vaikka olikin kirkas tähtitaivas ja kuu valaisi jonkin verran, vesiputousta pystyi hädin tuskin nähdä liekkien takaa. Ongelma korjaantui nopeasti, kun ilotulitus alkoi. Oli aika hienon näköistä, kun ilotulitteet valaisivat koko vuoren ja vesiputouksen. Taas yks syy lisää, miks tää maa on vaan niin hieno.
 |
| Seljalandsfoss |
Noniin nyt mä lupaan taas ryhdistäytyä tässä kirjoittamisessakin ja päivitellä kuulumisia vähän useammin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti