Onhan nyt jo melkein helmikuu, joten oli jo aikakin kevätilmojen tulla.Pitkät kalsarit jätin jo pois ja välillä ohut takkikin on liikaa. Mites siellä Suomessa ;-)
Joo, ei pidä liikaa vielä hehkuttaa, tän maan sää kun voi vaihtua viiden minuutin välein äärilaidasta toiseen.
No mitäs tänne. Tallissa on muutama uusi hevonen taas ja kiirettä pitää. Valoa onneksi riittää päivällä hieman pidempään, joten on pikkasen enemmän aikaa ratsastaa ulkona. En tiiä, mitäpä mä niistä hevosista tai ratsastussäistä nyt tänne kirjottamaan, välillä toimii ja välillä ei. Välillä paistaa ja välillä sataa. Jotkut hevoset edistyy kovaa vauhtia ja jotkut ei. Välillä ottaa ratsastaminen erittäin kovasti päähän, välillä ei. Kun tässä työssä nyt vaan sattuu olemaan niin paljon muuttuvia tekijöitä, joihin ei voi aina itse vaikuttaa, on pakko ollu opetella suhtautumaan asioihin oikealla tavalla. Oon aika ylpeä itsestäni, kun vieläkin pystyn suhtautumaan positiivisesti, vaikka kaikenlaista tapahtuukin. Mä oon täällä muuttunu. Oon opetellu pysähtymään, sulkemaan silmäni, laskemaan hitaasti kymmeneen, silloin kun tekis mieli vaan luovuttaa. Vaikka välillä tuntuukin ettei tässä oo mitään järkeä, mä tiedän aina illalla kun laitan pään tyynyyn ja silmät kiinni, että mä oon oikeilla jäljillä. Mun kuuluu olla Islannissa ja mun elämä on menossa oikeeseen suuntaan. Sitä mä en vielä tiedä, mihin mä oon menossa, mut haittaakse. Mulla on hyvä tunne tästä ja mä tiedän, että mä pärjään hyvin.
Jotenkin vaan täällä oon löytäny rauhan. Oon aina ollu huono tekemään päätöksiä, koska oon pelänny valita väärin. Oon tehny tehny asioita, joista en oo tykänny ja oon elänyt liian pitkään tilanteissa, joissa mun ei oo ollu hyvä olla. Silti en oo tehny mitään muuttaakseni asioita, vaan oon kieltäytyny kuuntelemasta itseäni ja ajatellu että mun täytyy vaan kestää. Viime vuosi opetti mulle niin paljon asioita itsestäni ja vähän elämästäkin. Opin, että mun on osattava luovuttaa ja päästää irti asioista, jotta voin saada uusia ja ehkä vieläkin parempia asioita elämääni. Opin, etten voi enää murehtia asioita, joihin en pysty enää vaikuttamaan. Opin, että vain ja ainoastaan minä itse voin tehdä elämästäni sellaisen kuin haluan. Opin myös sen, että mulla on elämässäni niin paljon hienoja ihmisiä, joita ilman en olis nyt ja tässä. Täällä mulla on niin paljon vaihtoehtoja mitä tehdä ja minne mennä. Se on hyvin vapauttavaa. Enää en aio tehdä mitään, mikä tuntuu väärältä. Enää en aio pelätä päätöksien tekemistä. Enää en aio olla myöskään kuuntelematta itseäni.
Mä vähän luulen, että mun aika tällä saarella ei tuu ihan heti täyteen. Mun matka on vasta niin alussa. Elämä on tässä ja nyt, täällä mun on hyvä olla ja täällä mä oon onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti