Tällä hetkellä ottaa päähän enemmän kun pientä oravaa. Mulla oli erittäin hauska ja unohtumaton viikonloppu tyttöjen kanssa Reykjavíkissa. Tää viikko alkoi melkein yhtä hyvin kuin edellinen päättyi, kunnes eilen tunsin päivän viimeisiä hevosia ratsastaessani taas kipua polvessa. Luultavasti maanantain työrykäisy oli vähän liikaa, sillä tänä aamuna jalat oli niin jumissa, että hyvä kun pystyin kävelemään. Pienen polvikivun kanssa mä vielä pystyisin elämään, mutta tuntuis taas siltä että kuume on nousemassa... Ei mee taas niinku Strömsössä, katotaan mikä on olo huomenna. Ei vaan olis kauheesti varaa sairastella, kun jonkun täytyy työtkin tehdä..
Mutta palataan vielä vähäks aikaa viikonloppuun. Hypättiin lauantaiaamuna kymmenen aikaan Hvolsvöllurista bussiin ja Reykjavíkissa oltiin puolen päivän aikoihin. Kaikilla alkoi olla hirveä nälkä siinä vaiheessa päivää, joten suunnattiin suoraan hostellille jättämään ylimääräiset tavarat matkasta. Onneksi löysin aikaisemmin viikolla sopivan yöpymispaikan meille aivan keskustasta. Hinta ei päätä huimannut, rakennus ja huoneet oli viihtyisiä, sekä sijaintikin aivan mahtava. Koska hostelli sijaitsi aivan bussiaseman vieressä, ei aikaakaan kun istuttiin taas bussissa, tällä kertaa nokka kohti ostoskeskus Krinlannia. Kringlanniin päästyämme suunnattiin siis suoraan syömään ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa. No eipä varmaan ole yllätys, että seitsemän tyttöä haluaa ensimmäisenä shoppailemaan, joten eihän siinä muuta kun Visat vinkumaan. Omallani kun ei hirveesti tota Islannin valuuttaa oo, niin Visa pysyi aika visusti lompakon suojissa ;-) Jotain pientä silti kuitenkin tarttui mukaan, joten sain mäkin pari muovipussia kannettavaksi.
Kenellekkään tuskin tulee yllätyksenä mitä seitsemällä hevosten kanssa pitkiä päiviä työskentelevillä tytöillä oli suunnitelmissa illan alkaessa lähestyä. No niimpä, kun shoppailut oli shoppailtu, suunnattiin takaisin hostellille vaihtamaan vaatteita ja tälläytymään. Mulla siinä oli vielä muutama jännittävä tunti koneen ääressä edessä, kun piti tietenkin seurata jääkiekkoa ja suomalaisten sijoituksia Tanskan Worldtoelt-finaalissa. Kannatti jännittää, hyvä Suomi! Loppuillan kulussa nyt ei sinänsä mitään ihmeellistä ollut, perus tyttöjen ilta ja siitä baariin. Islannin baarikulttuuri eroaa suomalaisesta ainakin aukioloaikojen ja narikan verran. Reykjavíkissa baarit on auki yleensä ainakin aamu viiteen, välillä pidempäänkin. Suurimmasta osasta baareja, ei narikkaakaan löydy, joten omasta takista on itse pidettävä huolta. Islannissa kannattaa myös olla hukkaamatta pankkikorttiaan, sillä ainakin osassa baareista ei tarvitse syöttää pin-koodia saati sitten edes allekirjoittaa kuittia.
Vaikka lauantai-ilta venähtikin reippaasti sunnuntain puolelle, oltiin me jo kymmeneltä aamulla skarppina ala-aulassa miettimässä seuraavaa siirtoa. Suurin osa tytöistä halusi lähteä kotiin heti ensimmäisellä bussilla ennen puolta päivää, me tanskalaisen kanssa ei tietenkään vielä haluttu lähteä kotiin, joten jäätiin kahdestaan palloilemaan. Päätettiin pienen pizza-aamupalan jälkeen suunnata keskustan kauppoihin, joissa ei lauantaina oltu käyty ollenkaan. Mulla oli tietysti suunnitelma mennä ostamaan Fazerin sinistä Suomi prkl -kaupasta, mut mun tuurilla se tietenkin oli sunnuntaisin kiinni :-( Tämän menetyksen kanssa pystyn kyllä just ja just elämään, sillä ainakin Geisha-suklaata saa ihan tosta meidän lähikaupastakin. Suomi prkl-kaupan lisäksi keskustassa on tietenkin muutama sellainen kauppa, joissa on pakko käydä, vaikkei olisi varaa ostaakaan mitään. Joten islantilaisten omien merkkien, 66northin, Cintamanin ja Icewearin kaupat tuli hypisteltyä läpi muutamaan otteeseen ;-)
Meillä kun oli sen verran ylimääräistä aikaa ja kun kerta aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta, päätettiin lähteä kiertämään kaupunkia kävellen. Reykjavík on niin suloinen ja kaunis kaupunki, että eihän sitä voi muuta kuin rakastaa. Keskusta on täynnä pieniä värikkäitä ja näyttäviä puutaloja, joista tulee tosi kodikas ja ihana fiilis katuja pitkin käppäillessä. Reykjavík kun on kuitenkin melko pieni kaupunki, en edes minä voi siellä eksyä, vaikka ilman määränpäätä kaduilla tallailtiinkin. Kun aikaa oli tapettavana useita tunteja, päätettiin käydä ihastelemassa maisemia keskustassa sijaitsevan kirkon tornista. Mä en tiedä kuinka korkeella oltiin, mutta näkymät oli kyllä huikeat, varsinkin kun keli vielä suosi meitä.
Eihän me voitu vastustaa kiusausta, kun oltiin aiemmin päivällä kävelty niin herkullisen suloisen pienen pannukakku-kahvilan ohi. Joten vuorossa oli siis pannukakkujen herkuttelua, kera tietenkin mansikoiden ja nutellan :-) Jos jo aikaisemmin oltiin sitä mieltä, että me jäädään Reykjavíkiin, niin nyt oltiin varmoja siitä... No ei me kuitenkaan tällä reissulla vielä jääty, mutta kovat on meillä suunnitelmat ensi vuodeksi ;-) Vaikka ne ei ikinä toteutuisikaan, niin saahan sitä aina haaveilla ja suunnitella :-)
Kotimatka alkoi puoli viiden aikaan ja vaikka väsymys alkoikin jo pikkuhiljaa painaa, jaksettiin me silti nauraa koko matka kotiin vedet silmissä. Täytyy vaan sanoa, että oon niin onnellinen että oon löytäny täältä näin hyvän ystävän. Tai ystäviä. Ilman vertaistukea, en kyllä tiedä kuinka pitkään jaksaisin tätä. Mä jaksan aika pitkälle, kun tiedän että joka aamu tulee Whatsapp-viesti viimeistään puoli kahdeksalta: "Söin taas aamupalaksi suklaata", tai jotain muuta vastaavaa. Onni on oma ystävä Islannissa, kun te kaikki vähäiset ystävät siellä Suomessa ootte niin kaukana.
Nyt kellon ollessa melkein kymmenen, alkaa mun kuume nousta vain korkeammalle. Huomenna taitaa siis olla lepopäivä ja iltakisat sekä islannintunti jää mun osalta väliin :-( Toisaalta nyt pitää malttaa pysyä sisällä sängyssä ja parannella rauhassa, jotta lauantaina oon sitten kisakunnossa. En varmasti jätä välistä, sillä tällä kertaa hevonenkin on kunnossa. Nyt mä alan nukkumaan ja parantelemaan itseäni, kuvia Reykjavíkista luvassa, kunhan saan ne kaikilta tytöiltä. Góða nótt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti