Þorrablót

Elävien kirjoissa ollaan! Tai niin mä ainakin luulen, vaikka olo onkin ihan karsee. En muista millon olisin viettänyt yhtä hauskan viikonlopun. Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräilin vähän väliä ja vilkuilin kelloa, koska sais nousta ylös. Odotin lauantaita oikeesti enemmän kun jouluaattoa. Kun lauantai vihdoin koitti, ei aika meinannut kulua millään. Puolen päivän jälkeen tänne meille alkoi tulla porukkaa, jotka sitten aloitti juhlinnan melkein saman tien ;-) Mä katsoin parhaaksi poistua ulos tekemään jotain, että aika alkais kulua nopeammin. Kun sain hevoset ruokittua, oli aika alkaa munkin valmistautua iltaa varten. Viime kerrasta viisastuneena, muistin kuinka paljon islantilaiset aina tälläytyy juhliin. Mun mekkoon pukeutuminen tosin meinas jäädä siihen, kun näin kuinka mustelmilla ja naarmuilla mun jalat oli polvista alaspäin. Onneks tanskalainen pelasti mut ja lainas mulle sukkiksia.
Kun mä vihdoin olin valmistautunut omasta mielestäni tarpeeksi, uskaltauduin yläkertaan. Siellä oltiin jo hyvässä juhlatunnelmassa ja just kun astuin keittiöön, alkoi ensimmäinen innokas jo mulle sekoittaa drinkkiä. Mulla kun nyt tunnetusti on aina hirvee nälkä, niin halusin syötävääkin. Sen enempää miettimättä laitoin mulle tarjotun sen aika karmeelle lemuavan hain palasen suuhuni. Illan eka ällöttävä ruoka siis jo alkuillasta check. Vähän ne islantilaiset ihmetteli, miks mä sitä pureskellessani pompin ja irvistelin. "Etkö sä tykkää siitä?". Juu en tykänny.
Puolen yhdeksän aikaan oli meidän aika siirtyä sitten juhlapaikalle, joka sijaitsee noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä meiltä. Heti ovesta sisään astuttaessa oli tarjolla brennivíniä ja haita. Tällä kertaa mä jätin hain suosiolla väliin, koska kotona menetin ruokahaluni sille. Brennivín upposi kyllä paremmin kun hai, mut ei meistäkään kai hirveen hyviä ystäviä tullut. Yhdeksän aikaan oli aika siirtyä asiaan, eli aloittaa ruokailu. Kaikkee kun piti maistaa, niin meidän lautaset oli aika täynnä. Lampaan silmiä me urpot metsästettiin kuumeisesti sieltä pöydästä, mutta jouduttiin palaamaan paikoillemme pettyneinä. Ei saatu maistaa silmää :-( Onneks tanskalaisen pomo valaisi meitä, että jokaisessa tarjolla olevassa lampaan päässä on silmät, vaikka ne ei meitä sieltä tuijotakaan... Riemulla ei ollu rajaa kun saatiin kuin saatiinkin silmät meidän lautasille. Ja täytyy sanoa, että silmä oli oikeesti tarjolla olleista ruuista paras :-D En oikeesti edes tiedä, mistä lampaan osasta mikäkin oli valmistettu ja ehkä ihan hyvä niin. Oon tosi ylpee itsestäni ja kiitollinen tästä kokemuksesta, ei sitä kovin usein suuhunsa laita Suomessa pässin kiveksiä tai lampaan silmiä.

Onhan siellä yks perunakin...

Ruokailun jälkeen vuorossa oli ohjelmaa, josta me heikosti islantia ymmärtävät ei kyllä tajuttu mitään. Ei se kyllä meitä silti hysteerisesti nauramasta estänyt, mutta nauruun taisi olla joku muu syy. Ohjelma oli puolessa tunnissa ohi, jonka jälkeen päästiin sitten valtaamaan tanssilattia. Joku olis ehkä voinu meitä hieman pidempään yrittää hillitä, sillä taidettiin tanskalaisen kanssa esitellä tanssitaitojamme kahdestaan parin sadan ihmisen edessä. Onneks brennivín virtasi muillakin, joten melko pian tanssilattia oli tupaten täynnä hilpeitä ihmisiä. Loppuilta vierähtikin sitten hyvin nopeasti siinä tanssiessa ja kotiin lähdettiin vasta neljän jälkeen ;-)
Sunnuntaita vietettiin sikeästi nukkuen ja ylös sängyn pohjalta päästiin vasta, kun tuli kiire ostamaan jäätelöä. Mun "onneks" meillä oli vielä haita tarjolla iltapalallakin, mutta jo haju inhotti sen verran, että jätin väliin. Maanantai podettiin vielä väsymystä ja yritettiin toipua viikonlopusta. Maanantain ja tiistain välisenä yönä heräsinkin sitten järkyttävään kurkkukipuun... Nyt kun oon viikonlopusta pikkuhiljaa toipunut niin flunssasta toipuminen jatkuu... Mikä ei tapa niin se vahvistaa, tai tässä tapauksessa ainakin ketuttaa..