Long time no see

Voi kääk. Melkein taas viikko kulunut viimesestä postauksesta. Oikeesti tää kulunut viikko on ollu niin rankka, että luulin jo keskiviikkona etten selviä. Flunssa pysyttelee sitkeästi tällä tontilla, niin vuoronperään on jokainen meistä sairastanut. Sehän on siis tarkottanu sitä, että tallissa ollaan oltu vajaalla miehityksellä ja kiirettä on pitänyt. Normaalisti aamupäivän aikana ehdin ratsastaa suurimman osan mun hevosista, koska tallissa on aina joku muu joka siivoaa sillä aikaa karsinoita. Sitten iltapäivästä mun tarvii vaan ratsastaa loput hevoset ja siivota loput karsinat. Nyt viimeisen viikon ajan oon siis siivonnut koko tallin yksin ja sen lisäks yrittäny ehtiä ratsastaa kaikki hevoset. Voin kertoa, että on ollu kyllä hymy vähissä ja itku herkässä, kun illalla pääsee sisään. Joten voitte vaan arvata kuinka en oo todellakaan jaksanu alkaa kirjoittamaan enää väsyneenä mitään blogiin. Toisaalta viime päivät on menny niin samalla kaavalla, että eipä niissä mitään kirjoitettavaa oliskaan :-)
Ei oo kiva tunne, kun koko päivän joutuu vaan joka askeleella sanomaan itselleen että "kyllä sä jaksat". Voimat on ollu niin vähissä, että välillä pitää vaan keskittyä siihen, että siirtää oikeata ja vasenta ja jalkaa vuorotellen eteenpäin kun kävelee. Luonnollisestikaan hevosten treenaamiseenkaan ei oo hirveesti energiaa riittäny, joten ne on päässy tällä viikolla vähän helpommalla. Onneks tunnelin päässä näkyy valoa, sillä mä vaihdan nyt vapaalle ja suunnataan huomenna tyttöjen kanssa Reykjavíkiin viettämään laatuaikaa. Tulee todellakin tarpeeseen nähdä välillä jotain suurempaa kuin Hvolsvöllurin keskusta ;-) Toivottavasti maanantai-aamuna töihin palaa virkeä ja motivoitunut Johanna... Saa nähdä, mutta nyt vaan iloitsen mun hevosvapaasta viikonlopusta ja kerään voimia tuleviin viikkoihin.
En mä nyt kuitenkaan ihan koko aikaa oo vaan töitä tehnyt. Oltiin me taas eilen seuraamassa Meistaradeildin kolmatta osakilpailua tyttöjen kanssa, mutta tänä aamuna väsymys oli kahta kauheampi kun kotiinpaluu meni puolen yön tienoille. Kuitenkin vaikka väsyttää, uuvuttaa ja ryydyttää välillä enemmän tai vähemmän, niin en mä tätä mihinkään vaihtais. Kyllä se voima vaan aina jostain kumpuaa, kun tarpeeksi haluaa jotakin. Pieni viikonloppuloma ja Johanna 2.0 on ensi viikolla valmis taas tekemään töitä ;-)
 Mä hiljenen taas ainakin viikonlopun ajaksi, katsellaan jos Reykjavíkista tarttuu matkaan jotain kirjoitettavaa.

Ps. Tänään ei työnteosta meinannu tulla mitään kun ensin piti jännittää jääkiekkoa ja sitten vielä suomalaisten puolesta worldtoeltissa Tanskassa. Peukut huomisille finalisteille pystyssä, Hyvä Suomi!!!