No niin. Toivotaan että nyt on taas sairastelut tältä erää sairastettu ja pääsen vihdoinkin keskittymään olennaiseen. Keskiviikko meni täysin sängyn pohjalla kuumeen kourissa, mutta onneksi olo parani jo torstaiksi. Otin kuitenkin varman päälle ja lepäsin vielä torstainkin. Perjantaina oli jo pakko päästä ulkoilmaan, mutta vielä en kuitenkaan ratsastamaan mennyt. Lauantaina sitten oli taas kisapäivä ja vaikka olinkin valmistautunut henkisesti tällä kertaa kilpailuihin, tuli lähtövarmistus tälläkin kertaa noin tuntia ennen lähtöä... En taas oikein tiennyt mitä odottaa, kun itse olin ratsastanut mun kisaheppaa viimeksi maanantaina ja sen jälkeen sitä oli muut liikuttanut. Kisat oli tällä kertaa Hellassa, noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Osallistujia oli tällä kertaa vähän enemmän kuin viimeksi, joten kisat kesti hieman pidempään. No miten meillä sit meni? Suoritukset oli periaatteessa parempia kuin viimeksi, mutta oli se silti vieläkin aika kamalaa :-D Me sijoituttiin neljänneksi yhdeksästä ratsukosta. Olishan sijoitus nyt parempikin voinu olla, mutta eipä mua nyt hirveesti jaksa harmittaa, kun en taaskaan päässy ennen kisoja ratsastamaan. Kuukauden päästä on sitten vielä yhdet kilpailut ja sinne mun täytyy ottaa joku muu hevonen, sillä tänään tää mun heppa muutti Reykjavíkiin uuden omistajan luo :-( Toisaalta vähän harmittaa ja toisaalta taas ei, koska sen hevosen kanssa on ollu niin paljon säätämistä koko ajan että en olis varmaan enää jaksanu yhtään pidempään. Eli parempi näin.
Eilen illalla kokoonnuttiin tyttöjen kanssa Hvolsvöllurin pizzeriaan hyvästelemään yksi seitsemästä (vai kahdeksasta?) saksalaisesta tytöstä. Sen puoli vuotta Islannissa tuli täyteen ja tänään oli aika lähteä takaisin kotiin. Vähän haikeetahan se oli ja pisti ainakin mut miettimään asioita. Itsellä kun tulee neljä kuukautta täällä kohta täyteen, niin täytyy mun myöntää että alkaa olla vähän koti-ikävä. Tai no enemmänkin ehkä ihmisikävä kuin koti-ikävä, koska eihän mulla varsinaisesti kotia enää Suomessa oo. Suomea mulla ei oo ollenkaan ikävä, enkä kyllä sinne aio ihan heppoisin perustein takaisin palata. Täällä kaukana sen vaan oikeesti vasta ymmärtää, mikä on ihmiselle oikeesti tärkeintä. Vaikka mä en ihmisistä tykkääkään, niin kyllä ne hienot ihmiset siinä ympärillä on se juttu. Löytyyhän niitä täältäkin ainakin yks kappale, mut välillä olis kiva että joku oikeesti ymmärtäis sen mitä se "v*ttup*rkele" oikeesti tarkottaa. Vaikka enhän mä siis kiroile. Välillä on vaan vähän raskasta yrittää saada itseään vieraalla ymmärretyksi, niin kyllähän se alkaa vähän hajottaa.
Tänään oon viettäny melko leppoisaa ja aurinkoista "vapaa"päivää. Oon vähän tehny töitä, hupiratsastellu, leiponut, käyny kattomassa meidän heppoja laitumella ja syöny kaikkee herkkua ihan liikaa... Akut on taas ladattu tulevaa viikkoa varten ja toivotaan että sää pysyy yhtä lämpimänä ja aurinkoisena kuin tälläkin viikolla :-)
Ps. Ehkä mun seuraavassa kirjoituksessa on sit taas ehkä joku ajatus mukana. Keskittykää vaikka vaan kuviin ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti