Jos istuu lattialla selkä ovea vasten ja sammuttaa valot, tuleeko silloin parempi mieli vai istuuko sillon vaan pimeässä huoneessa ja näyttää idiootilta? En tiiä, mut ei mulla oo tilaa istua missään muuallakaan, kun sänky ja tuoli on täynnä vaatteita. Ne vaatteet pitäis yrittää saada sullottua tällä hetkellä pelottavan pieniltä näyttäviin kahteen laukkuun... Miten mä oon saanu tän määrän vaatteita ikinä roudattua tänne!? Ei sillä, että mulla tässä vielä mitään kiirettä olis pakata. Enhän mä vieläkään tiedä mihin mä oon menossa.
Tää pimeässä istuminen on oikeastaan aika vapauttavaa. Jos oikein kovasti pinnistää, voi hetken ajan luulla olevansa muualla. Oikeesti mä sammutin valot vaan siks etten alkais hyperventiloimaan ton suuren vaatekasan takia. Kun on tullut kuluneen vuoden aikana pakattua useampaankin otteeseen niin oon huomannut kuinka paljon mä sitä puuhaa oikeasti inhoan :-D Niin ja oikeesti mä istun tässä oven edessä sen takia, kun tää on ainut kohta mun huoneessa, missä netti toimii edes ajoittain. Eli hakusessa siis paikka toimivalla nettiyhteydellä, ei sillä muulla niin väliä ;-)
Miten tässä onkaan päässy käymään näin, että oon näin pohjalla. Oikeesti en tiiä pitäiskö itkee vai nauraa. No teen kumpaakin samaan aikaan ja vieläpä ihan kovaan ääneen, että näytän (ja kuulostankin) vielä hullummalta. Ei tarvii soittaa valkotakkisia mua hakemaan, mä kyllä kerään itseni tästä lattialta viimeistään aamulla. Uskallan melkein väittää, että nää fiilikset ymmärtää vaan ihmiset, jotka on joskus työskennelleet Islannissa. En usko, että näin päätöntä meininkiä löytyy kovin monesta paikasta. Kai mussa on jotain vikana, kun mä silti haluan tänne jäädä.
Mutta mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Ja suuntahan tästä voi vaan olla ylöspäin, joten pysyn lujana. Kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin. Vaikeuksien kautta voittoon. Ja valoa näkyy tunnelin päässä ja mitä näitä nyt on. Say fuck and smile ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti