Pikkuhiljaa alan jo tottumaan tähän. Siis siihen etten ymmärrä yhtään mistä nää ihmiset puhuu, siihen että ikkunasta näkyy lumihuippuisia vuoria, siihen että on ihan normaalia ratsastaa 15 hevosta päivässä ja siihen että mä oikeesti oon nyt Islannissa. Täällä menee oikeesti tosi hyvin. Mitä nyt tällä hetkellä oon järkyttynyt huomisesta ruuasta, jota just mun nenän edessä valmistetaan. Lampaan mahalaukkua ja pari pulloa verta siihen tulee, kuulemma islantilainen perinneruoka. Mulla ei taida sit huomenna olla nälkä ;-)
Nää ihmiset täällä on tosi mukavia. Mitä nyt noi lapset on erittäin kovaäänisiä ja toinen niistä laulaa tosi kovaa ja korkeelta suihkussa. Toissapäivänä ne leipoi mulle kakun ja tänään ne teki mulle skyrkiisseliä :-D Ennen kuin ehdin sanoa mitään poika oli jo lappanu mun lautasen täyteen. Eihän siinä muu auttanu kun kiltisti syödä jos palvelu kerta näin hyvin pelaa.
Mun polvi on tosi kipeä. Luulen että se on kipeytynyt tästä kaikesta posarin ja ravin ratsastamisesta. Aamulla mun oli pakko keksiä siihen joku tuki ja pehmuste. Mitään muuta kun en keksinyt niin erittäin hienon polvituen sain väännettyä sukasta ja rintsikoiden toppauksista. Vähän vielä vaatii hienosäätöä, mutta toimii ;-D Tänään yritin välttää ratsastamista mahdollisimman paljon. Hevoset oli kuitenkin niin kivannäköisiä maastakäsin, joten olihan mun pakko vähän ratsastaa. Ne on tässä muutaman päivän aikana kehittyneet tosi paljon. Nuorilla tammoilla oon kaikilla ratsastanut itsenäisesti ja ensi viikolla siirrytään sitten ratsastamaan ulos. Eilen ratsastin ensimmäistä kertaa yhtä 4-vuotiasta ruunaa yksin ulkona. Kukaan ei vaan muistanut kertoa mulle ettei sitä oltu ikinä ennen ratsastettu ulkona... Pienistä ohjausongelmista huolimatta meillä meni ihan hyvin ;-) Tänään saatiin sitten seuraa maastoon ja pysyttiin jo paljon paremmin tiellä. Vielä olis hirmuisesti kirjoitettavaa, mutta taidan nyt alkaa avustaa ruuan teossa ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti