Tieto lisää tuskaa

Oon tässä viime päivät joutunu aika paljon miettimään itteeni ratsastajana ja muutenkin hevosten kanssa työskentelijänä. Mulle on kehittyny vuosien aikana tietynlainen tyyli ratsastaa ja tehdä asioita hevosten kanssa. Mun päähän on tarttunu ihan järjetön määrä tietoa hevosista ja niiden treenaamisesta. Muutaman viime vuoden aikana mulla on ollu aina joku tai jotkut, joiden puoleen kääntyä kun homma ei toimi ja muutenkin joku ollu koko ajan tukemassa ja ohjaamassa oikeaan suuntaan. Nyt joudun itsenäisesti käyttämään sitä kaikkea tietoa, jonka oon saanu ja muokkaamaan sen jokaisen eri hevosen tarpeita vastaavaksi. Joka ikinen päivä täällä ollessani mä käyn sitä kaikkee tietoo päässäni läpi ja mietin miten mä osaan käyttää sitä just oikeessa tilanteessa oikeella tavalla. Vaikka mulla onkin aika vahvat visiot melkein jokaisen hevosen kohdalla siitä miten mun niitä pitäis kehittää, niin välillä musta tuntuu että en oikeesti tiedäkään yhtään mitään. Iltaisin mä mietin eri lähestymistapoja joidenkin hevosten ongelmiin, kun jokin keino ei oo toiminukaan. Oon huomannu että osaan olla melko periksi antamaton. Vaikka välillä ratsastuksen jälkeen tilanne tuntuu miten toivottomalta tahansa, jostain mä aina revin uutta tahtoa ja uudet kujeet seuraavaks päiväks.
Tänään mä aloin pohtimaan ja jopa vähän kyseenalaistamaankin omaa tapaani työstää hevosia. Mä oon aika itsevarmasti alkanu tekemään näiden hevosten kanssa täällä niitä juttuja, jotka oon katsonu parhaiksi ja joita oon tottunu tekemään. Oon ikäänkuin siivuuttanu kaikki muut tavat toimia, kun "mä oon tottunu tekemään näin". Jotkut hevoset on edistyny omasta mielestäni oikein hienosti ja ne alkaa toimia pikkuhiljaa sillei miten oon halunnutkin. Joten ihan täysiä pöpelikköön pää edellä mä en oo todellakaan näiden kanssa menossa.
Yks päivä tuli tallissa keskustelua tosta 3-vuotiaasta Hátíð-tammasta, joka siis sillon kerran pukitti mut alas sen selästä. Se kun on aika herkkä verrattuna näihin muihin hevosiin täällä, haluaisin myös pitää sen reagoivana ja eläväisenä. Mun kanssa oltiin täysin samaa mieltä asiasta. Siitä ei yritetä tehdä samanlaista kuin muut eikä sitä yritetä pakottaa mihinkään muottiin. Keskustelu jatkui siitä vähän sivuraiteille siihen kuinka ihmiset tekee hevosista samanlaisia, jolloin niistä tulee tylsiä. Sen jälkeen mä oon miettiny tosi paljon tätä asiaa. Eiks se oo aika väistämätön asia että sama ratsastaja tekee hevosistaan tietoisesti tai tiedostamatta samanlaisia? Jos mä haluan että mun ratsastamat hevoset on pehmeitä niskasta, käyttää kehoaan oikein ja reagoi herkästi, niin enkö mä koko ajan ainakin yritä ratsastaa niitä samaa päämäärää kohti? Eikö niistä sillon tuu melko samanlaisia? Mä en nyt tiedä ymmärsinkö mä asian oikein ja näin jälkeenpäin ärsyttää etten kysyny. En tiiä, oliko toi lause tarkotettu mulle, mutta olin ilmeisesti niin tyhmä etten tajunnu. Kun nyt tarkemmin ajattelen, niin koko ajanhan mä toitotan kuinka haluan pehmeämpiä niskoja ja nopeempia reaktioita. Jos mä haluan edellä mainittuja asioita näihin hevosiin, niin teenkö mä niistä sillon samanlaisia ja vai onko joku muu tehny jo ennen mua?
Jotenkin se vaan saa niin paljon ajattelemaan, kun junnaa jonkun hevosen kanssa päivästä toiseen paikallaan. Tänään mä myönsin ekaa kertaa ääneen sen, että homma ei vaan toimi. Tähän asti oon vaan aatellu, että mähän en luovuta sen kanssa. Nyt oon sen takia käyny tän mun päänsisäisen Wikipedian niin monta kertaa läpi, että sieltä ei enää löydy kovin montaa kikka kolmosta ongelmien ratkaisuun. Toivottavasti ratkaisu löytyy vihdoin ja viimein huomenna.

"Where there is desire

 there is gonna be a flame 

where there is a flame

someone's bound to get burned

but just because it burns

doesn't mean you're gonna die

 you've gotta get up and try try try..."

Pink-Try